Ottaisin sen kesätauon nyt, kiitos.
Koulun ruokalassa oli kerran rikkinäinen hana, johon oli ulkkariystävällisesti laitettu lappu englanniksi.
Siinä luki: Out of Control.
Siinäpä lomaviesti (✿^‿^)
Palataan syyskuussa!
Tauolla
1
Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2021
Suullista ulosantia
/ To action! Brekkie to maw and take off! / Crash bang swish bang boing /
/ O, bag of mine, where art thou? / It’ll be ONLY this when I become demented… /
Be prepared.
Suojelija
Katarina Van Cenobe ja hänen vanha sotaratsunsa pakenevat silmittömästi pois kaupungista, halki peltojen ja yli ojien, kunnes pääsevät öisen metsän suojiin. Takaa-ajajien äänet haipuvat viimein kuulumattomiin. Silloin Katarina huomaa oman hevosensa puuskuttavan epätavallisen lujaa, eikä sen laukkakaan ole aivan puhdasta. Kauhukseen Katarina tajuaa toisen saappaansa olevan tahmeiden veriroiskeiden peitossa. Hevonen on haavoittunut!
He löytävät vanhan kirkon rauniot ja hakevat sieltä suojaa yöksi. Hätääntynyt Katarina yrittää parhaansa mukaan huolehtia hevosesta. Se on saanut miekasta pitkän viillon lavalta kaulaan asti.
Katarina ei ole koskaan tuntenut näin syvää epätoivoa. Hänen oma aseenkantajansa on paljastunut mädän paavin inkvisiittoriksi, määrännyt vanhan mestarinsa tapettavaksi ja nyt vielä hänen hevosensakin pahasti loukkaantunut, eikä hänellä ole mitään lääkkeitä tai yrttejä, joilla hoitaa vammoja. Hätä kuristaa hänen kurkussaan ja hän tuntee kuumien kyyneleiden kihoavan silmäluomiensa taa.
Yhtäkkiä ylimaallisen kirkas valonsäde leimahtaa raunioissa. Katarina luulee takaa-ajajien löytäneen heidät, mutta sitten hän huomaa edessään seisovan valoa hohtavan hahmon, joka hymyilee hänelle rauhoittavasti. Hämmästys ja ihailu vuorottelevat Katarinan mielessä, kun hän tunnistaa loistavan ilmestyksen. Se on Ahsoka Tanolainen, Coruscanten neitsyt, Taivancäwiän aseenkantaja ja ritarikunnan suojeluspyhimys.
-Älä pelkää Katarina, Ahsoka sanoo. Ei kaukanakaan täältä, aamunkoin suunnassa on luostari, joka ottaa suopeasti vastaan loukkaantuneet matkalaiset uskoon katsomatta. Siellä olette turvassa ja saatte tarvitsemanne avun.
Hevoseen silminnähden sattuu, mutta se astuu Ahsokan luo ja painaa päänsä tämän syliin. Ahsoka hymyilee ja silittää hevosta, puhellen sille rauhoittavasti.
-Voi Rex, olet pärjännyt hienosti. Kestä vielä vähän… Sitten hän halaa hevosta tiukasti.
Katarina katselee vanhojen ystävysten kohtaamista sivummalta. Yhtäkkiä Ahsoka viittaa hänet lähemmäksi — ja rutistaa molemmat lämpimään ja turvalliseen halaukseen, joka on täynnä lupausta paremmasta huomisesta.
Season Finale
/ Get up and go to work! I’ll take you to a massage in the evening. -No / I’ll get you cake for breakfast. -No /
/ What if I had access to the leaked episodes of The Bad Batch season finale? / I’m listening /
Tää on ollut omituinen ja mahtava kesä. Viikko kauden päätösjaksoon AAAAAAAAAAAAA
Inkvisiittori
Markkinat pidetään kreivikunnan pääkaupungissa. Katarina ja hevonen sulautuvat markkinahumuun. Katarina saa suolapakettinsa ja hevonen uudet kengät seppämestarin osaavissa käsissä. Kaksikko on juuri poistumassa vähin äänin, kun paavillinen saattue sulkee keskusaukion uloskäynnit ja vaatii kaikkien läsnäolijoiden huomiota. Katarinalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun odottaa väkijoukossa ja yrittää olla herättämättä kenenkään mielenkiintoa.
Paavin airut julistaa väkijoukon edessä uusia tiukennuksia rajavalvontaan ja vaatii tarmokkaampaa vääräuskoisten kumouksellisten etsimistä ja kiinniottamista. Airuen molemmin puolin seisoo kaksi paavin inkvisiittoria, joiden tummat haarniskat sopivat huonosti yhteen värikkäiden markkinakojujen ja lippujen väreihin. Kun tiedonanto päättyy, markkinaväki alkaa maleksia vaitonaisena pois aukiolta. Katarina yrittää päästä pois niin nopeasti kuin suinkin näyttämättä liian kiireiseltä. Pahaksi onneksi hän joutuu ratsastamaan aivan invisiittorien ohitse. Hän vetää huppua kasvoilleen ja koettaa pitää katseensa maassa —
Mutta sitten hän huomaa jotakin tuttua. Tavassa, jolla toinen inkvisiittoreista lepuuttaa kättään miekan kahvalla. Vihreiden silmien välähdyksen silmikon takaa. Hän tuntisi nuo silmät tuhansien joukosta.
Gloria.
Katarina katsoo vain aavistuksen liian kauan. Glorian silmät nauliutuvat hänen kasvoihinsa. Vihreät silmät laajenevat hämmästyksestä. -Mestari, hän henkäisee äänettä. Mutta sitten Glorian kasvot vääntyvät raivokkaaseen vihanirvistykseen ja hän karjaisee: Maanpetturi! Vangitkaa hänet!
Katarina ei ehdi edes ajatella, kun hevonen on jo syöksynyt täyteen laukkaan ja rynnistää pois aukiolta. Katarina yrittää kaikin voimin pysyä tasapainossa, kun hevonen laukkaa väkijoukkoon. Kaikkialla raikuu vihainen huuto ja paavillisten sotilaiden toisilleen karjumat käskyt. Katarinan omat ajatuksetkin tuntuvat huutavan hänelle, miten miksi, mutta hän takertuu vain tiukemmin ohjaksiin ja keskittyy pysymään kyydissä.
Hevonen onnistuu karistamaan takaa-ajajat sivukujilla. Katarina ohjastaa sen kohti porttia, joka johtaa ulos kaupungista. Katarina ehtii hetken ajan luulla, että he pääsevät karkuun, mutta viime hetkellä heidän tiensä tukkii ritari mustassa haarniskassa. Katarina pidättää hevosta.
Gloria nostaa silmikon ja naurahtaa ivallisesti. -Tunnen sinut liian hyvin, mestarini. Et pääse pakoon. Hän nostaa miekkansa valmiuteen, silmissään murhaavan raivokas katse.
Hevonen toimii jälleen nopeammin kuin Katarina ehtii tajuta. He syöksyvät täyttää laukkaa kohti Gloriaa, kavioiden jyske kiveyksellä. Miekka sivaltaa ja jostain roiskahtaa verta, mutta Katarina ei näe mistä. Haarniskan kolahdus kivetykseen, Glorian pettynyt kirkaisu. Jousiampujia! Taivas ja maa vaihtavat paikkaa ja yhtäkkiä Katarina on vedessä. Hän kietoo kätensä hevosen kaulan ympärille, kun se teutaroi ylös vallihaudasta. Sitten he ovat taas täydessä laukassa ja nelistävät yli peltojen pimenevään iltaan. Kavioiden jylynkin läpi Katarinan korviin kantaa raskas kirous, joka viiltää tuskallisemmin kuin yksikään terä, sillä niitä sanoja ei kenekään pitäisi kuulla rakkaansa suusta.
-Kun löydän sinut, tapan sinut!
Selviytyjät
Entinen ritari ja nykyinen lainsuojaton Katarina Van Cenobe viettää vaeltajaelämää uuden hevosystävänsä kanssa. Parivaljakko kulkee syrjäisestä kylästä toiseen, tekee pieniä töitä talonpoikien apuna, eikä viivy missään niin kauaa, että kukaan ehtisi painaa heidän kasvonsa mieleensä. Tavallisten ihmisten vieraanvaraisuus lämmittää kaksikkoa niin henkisesti kuin kirjaimellisesti. Katarina kuitenkin huomaa, että yksinvaltiaan paavin hallinto alkaa kiristää otettaan kansasta. Kymmenyksiä karhutaan entistä enemmän, väkeä vaaditaan rekisteröitymään kirkonkirjoihin ja paavin joukot jahtaavat vääräuskoisia armotta.
Katarina yrittää kaiken aikaa saada selville, mitä hänen aseenkantajalleen Glorialle on tapahtunut. Missä kulkeekin, hän kyselee, onko kukaan nähnyt hänen ”pikkusiskoaan”, joka katosi taistelun melskeissä. Monet ovat menettäneet läheisiään sodassa, joten Katarina saa useammin vastaukseksi myötätuntoisia katseita ja vaisuja pahoitteluja kuin toivomiaan tietoja. Hän ei silti suostu uskomaan Glorian menehtyneen. Neuvokas aseenkantaja on kuitenkin hänen itsensä kouluttama! Hän jos kuka olisi selvinnyt sodan sekasorrosta…
Alkukesän ajan Katarina hevosineen elää metsässä pyynnin ja villivihannesten voimin, myyden silloin tällöin oravia nahkurille. Suolan loppuessa Katarina päättää kuitenkin tehdä uskaliaan vierailun markkinoille. Suolapussin ostamisen lisäksi olisi syytä kengittää hevonen uudelleen. Tuskin kumpikaan arvaa, millaisen käänteen viaton ostosreissu tulee saamaan…