Hups, taisin keksiä oman alternative universen. Lol.
~~~~
Kuningaskuntia ravistavat uskonsodat päättyvät sekavissa tunnelmissa, kun paavillisen bullan LXVI määräyksellä taisteluja johtanut ritarikunta tuomitaan maanpetturuudesta teloitettavaksi. Voittonsa kynnyksellä ritarikunta huomaa omien sotilaidensa kääntyvän heitä vastaan.
Ritari Katarina Van Cenobe pakenee puhdistusta henkensä edestä ja kohtaa pakomatkallaan yksinäisen sotaratsun. Muutaman omenan ja ystävällisen sanan avulla Katarina voittaa kovia kokeneen hevosen luottamuksen ja kaksikko jatkaa yhdessä pakomatkaansa.
Katarinan sydäntä painaa kuitenkin syvä huoli, sillä hänen nuori aseenkantajansa Gloria on kadonnut taistelun tiimellyksessä. Katarina ei voi uskoa uskollisen oppilaansa ja ystävänsä kuolleen, mutta nykyisessä tilanteessaan hänen on mahdotonta varustautua etsintä- ja pelastusretkelle halki paavillisten joukkojen partioimien vihamielisten seutujen.
Yön synkimpinä hetkinä hän hakee lohtua uuden hevosystävänsä läsnäolosta. Aivan kuin ratsullakin olisi tarina tai toinen kerrottavanaan… Taistelutoveruuden ja menetyksen yhdistämät, voipuneet karkulaiset joutuvat pian etsimään oman polkunsa muuttuneessa maailmassa.
~~~~
Haluutteks te lisää näitä? ;P
Kiitos inspiraatiosta, MacKativer! Ja kiitos ja anteeksi KWK:n lainasta… Mulla on kutina, että tää vois olla alku erittäin överille ritariseikkailulle, jossa kohdataan inkvisiittoreita ja viedään hevonen kylpylään. Tai sit tää jää Keskeneräisten tarujen mappi-Ö:hön. Kuka tietää…
Mutta kuvasta tuli hyvä, ja kun sattui asiaa kirjastolle, niin saatte nauttia oikein skannerilaadusta ^_^
<3<3<3<3<3
Saatoin naurahtaa paavillinen bulla LXVI:lle 😀
Oooh mitäs kummaa 😲 Onneksi oli omenoita!
Hienon näköinen metsä 😊