Sisällys:
Epilogi
Kootut selitykset
Jotain taidetta ehkä
*****
Tech vetää vivusta ja lavetti liukuu ulos putkesta äänekkään suhahduksen saattelemana. Rex nousee istumaan silmiään räpytellen ja kiskoo anturit irti ohimoiltaan. Hän katsoo käsiään, jotka ovat taas kädet… Voimalle kiitos. Ahsoka ilmestyy hänen näkökenttäänsä.
-Tervetuloa takaisin, kapteeni, hän sanoo hymyillen ja irrottelee projektiopantaansa otsaltaan.
-Alan olla liian vanha tällaiseen, Rex mutisee partaansa ja nousee seisomaan. Kestäisi aikansa tottua taas kahdella jalalla kulkemiseen.
Yhtäkkiä punainen valo alkaa välkkyä konsolissa, joka kanavoi energiaa maailmasta maailmojen välissä. Hunter syöksyy sisään.
-Echo lähetti hätäkutsun! Hunter tokaisee. Hän onnistui paikallistamaan jedimme, mutta on kohdannut vihamielisen anomalian, joka uhkaa repiä koko todellisuuden hajalle. Se kutsuu itseään Pickle-Rickiksi–
-Montako tietoista suolakurkkua yhteen ulottuvuuteen oikein mahtuu! Ahsoka puuskahtaa.
Hunter vilkaisee Techiin ankarasti.
-Älä vastaa.
*****
Kootut selitykset eli Miten Minä Sattumalta Aloin Kirjoittaa Hassua Fiktiota
Alkusyksyn blogiprojekti ei ollutkaan uusi pitkä sarjis vaan Star Wars/keskiaika-alternative universe-kuvakertomus. Olkaa hyvä.
Idea tarinaan tuli laiskotellessa ja vähän hihitellessä internetissä pyöriville BadBatch-AU fanart-kuville. Olin hahmottavinani pari perustropea: ota sun lempihahmo, sijoita se johonkin muuhun todellisuuteen ja kehittele sille romanttinen suhde oman OC:n kanssa. Tai ota hyvishahmo, tee siitä pahis ja pistä se tappelee kavereitaan vastaan. Profit. Ja jos muutkin niin miksei minäkin, kaikki palikat oli pöydällä (Huom. tässä kohtaa tyttö-kohtaa-ihanan-hevosen lasketaan romanttiseksi suhteeksi. Horsegirl and proud.). Olin tehny MacKativerille Karkulaiset-kuvan jo aiemmin ja yhtäkkiä sohvalla lojuessa aivot alkoi puskea ulos tarinaa.
Kuten blogin vakilukijat jo tässä vaiheessa vuotta tietää, Kati-Wan Kenobi ja Glorie Stormbird on mun ja Macin jedialter-egot viidentoista vuoden takaa. Keskiaika valikoitui kontekstiksi War Pony-kuvasta, jonka oli tarkoitus jäädä yksittäiseksi teokseksi. No. Ja koska keskiaika on siistiä. En ole niin historia-autisti, että olisin pyrkinyt täydelliseen historialliseen tarkkuuteen, eli kuvakertomuksen maailma on jonkunlaista pseudokeskiaikaa. Referenssejä koitin kuitenkin katsoa pääosin alkuperäisistä historiallisista esineistä ja rakennuksista. Loppuosan luostarifiilistelyt pohjaa aika vahvasti lapsuuden lempparikirjasarjaan, Brian Jacquesin Redwallin taruihin. Ja sitten toisaalta tää oli ihan hupsua Star Wars-fanitusta, jossa kieli poskessa yritin keskiaikaistaa kaukaisen galaksin juttuja xD Että miten vakavasti koko progiksen sitten lopultakaan voi ottaa…
Oli parasta piirtää levyhaarniskoja! <3
(Huomasittehan myös laadukkaan photoshoppauksen Mestari ja aseenkantaja-kuvassa, jossa Imperiumin logo on niin saumattomasti liitetty haarniskan olkasuojaan? *ylpeä*)
Kuvat on tehty tussilla ja vesiväreillä. Kokeilin rajoitettua väripalettia, eli valitsin noin kahdeksan värinappia, joita sekoittelemalla väritin koko sarjan. Kuvat syntyivät ensin ja kirjoitin tarinaa niiden ympärille sitä mukaa kun ehdin. Yllätti, miten paljon tekstiä sitten kuitenkin tarvitsi tarinan kertomiseen. Tekstivallejaaaa!
Edellä oleva epilogi perustuu inside-vitsiin, joka on niin inside, ettei sitä tiedä kuin minä ja Mac, joka kuuli sen minulta. Halusin ottaa batchilaiset jollain tasolla mukaan tarinaan ja pohdin aluksi, että Pony Batch olisi voinut avustaa tarinan pelastustehtävissä. Jätin ajatuksen pöydälle, koska en lopultakaan keksinyt järkevää tehtävää niin monelle hevoselle. Ja ehkä koska Bad Batchin tarina on vielä canonisti kesken, tuntui hupsulta lähteä tässä vaiheessa sitä versioimaan.
Mutta ois se voinu olla aika siistiä…
Lopuksi vielä pieni kuva Rexistä, koska Rex <3
Vain hetki tän kuvan ottamisen jälkeen valtava kissapeto läimäytti kelpo kapteenia meijerituotteella. Rex ansaitsee sen kylpyläloman…
No niin. Tämä postaus sisältää melkoisen tarkan kuvauksen mun luovasta prosessista ja persoonallisuuden peruspilareista. Jos haluat tehdä musta henkilöhaastattelun johonkin pieneen kulttuurilehteen, niin tässä on kaikki taustatiedot, jotka tarvitset 😀
Oi, Crosshair-heppa on kans niin komee <3 (Mä tykkään Crosshairista hahmona tosi paljon. Se on täys riesa ja piikki kaikkien muiden persnahoissa, mut mahtava hahmo :P)
Vahva tää! Crosshair on kiusaaja ja nälvijä ja sen kanssa olis ihan kauheeta asua, mut hahmona ja antagonistina se on hirveän hyvä!
Ooh mitä paljastuksia kulissien takaa! Salaisuus on siis sohvalla laiskottelu 🤔
Usein kuulee ettei koskaan pitäisi kertoa miten teokset ovat syntyneet, mutta minusta sellaiset selostukset onkin vaan erityisen mielenkiintoisia, esim Stephen Kingin novellikokoelmien lopussa 🙂
Toisiinsa törmäileviä ideoita ja joutilaisuutta sopivassa suhteessa, siinä se ^_^
Mun mielestä oli skidinä ihan parasta lukea Don Rosan ankkatarinoiden esi- ja jälkipuheita, joissa valotettiin hupaisia yksityiskohtia ja tarinan syntyhistoriaa. Jäljet johtavat sylttytehtaalle 😀