… ja irrottaa ruumiista.
”Kun matkustaa kauas, sielu seuraa perässä vasta kolme päivää myöhemmin.” / When you travel far, your soul won’t follow until three days later.”
(olin Hangossa niittotalkoissa, siksi viikate)
Matkailu avartaa
2
Kirjoittajan arkistot:Lumihevonen
Estotonta kyynelehtimistä
… ja fanarttia, aaaaargh!
Enpä uskonu, et voisin mennä niin tiloihin neljästä teinipojasta pelastamassa maailmaa, mutta niin vaan.
Eli katoin uuden Turtles-elokuvan The Rise of the Teenage Mutant Ninja Turtles The Movie (<-lol). Pidin siitä, se oli solidi Turtles-leffa. Lisäksi tykkäsin erityisesti siitä, että kilpparit itkivät näkyvästi ollessaan surullisia. Se oli mun mielestä nykyaikainen ja raikas asia poikakoodatussa mediassa. Että saa näyttää kyyneleitä eikä se ole yhtään sen vähempää sankarillista. Oih <3 Mikey saa erityiskunniamaininnan <3<3<3
Jotenka tässä teille screencap redraw leffan sydäntäraastavimmasta kohdasta. Huomatkaa Mad Photoshop Skillz. Taustakuvan toimitti NASA.
(pöh, onpa se pieni täs näkymäs. Klikkaa suuremmaks!)
Leffassa ja sitä edeltäneessä Rise-sarjassa kilpparit on erilajisia ja Leo on punakorva! Pelkkää rakkautta !!!
Yksi kaveri totesi kerran, että "kolmikymppisenä ei jaksa enää häpeillä niitä asioita, joista pitää". Olen ajatellut sitä paljon…
Toinen kyynelkanavia kurittava audiovisuaalinen pläjäys viime viikolta oli Charlotte Fryn ja Glamourdalen lisätty laukka kouluratsastuksen maailmancupissa, ooooh! https://www.youtube.com/watch?v=ohr_Vex4m4c
*****
17.8.22 MUOKS:
Bonus! Kilpparipäissäni tein omista lemmikkioljoistani Turtles-versiot. Nää on Millenial Mutant Naginata Turtles!!
Kesätanssit
Yllätys!
Kapteeni Andreas käväisee aika hyvissä juhlissa tässä nelisivuisessa minisarjassa, joka tilattiin minulta Turun Science Fiction Seuran julkaisemaan Spin-lehteen. Tarina on tehty helmikuussa, mutta nyt lehden ilmestyttyä voin julkaista sen blogissakin. Lämmin kiitos Spinille ja sen tekijöille mun töiden tunnetuksi tekemisestä! Mahtavaa, että pidätte myös yhdistyslehtiperinnettä yllä <3
Kootut selitykset:
Tarinan idea haltioiden juhlista ja katoavasta juhlatalosta on ikivanha ja jollain tavalla inspiroitunut Helsingin Linnunlaulun puuhuviloista Töölönlahdella. Toinen vahva henkinen esikuva on Hellboy-universumin B.P.R.D.1947- albumi, jossa jäbä tulee tempaistuksi (varsin kirjaimellisesti) juhlista toiseen todellisuuteen. No, minun versioni on tyystin eri genreä. Halusin tehdä kepeän ja söpön sarjiksen, kun tuli hyvä tilaisuus ^^
Kapteeni Andreas sopi luontevasti päähenkilöksi, kun nyt piirrän sitä muutenkin. Tarkkasilmäiset ehkä huomasi, että Kapun tavaramerkki, liekehtivät pulisongit, on tässä tarinassa vain pulisongit. Halusin tehdä selkeän eron todellisen maailman hahmojen ja juhlivien haltioiden välille, ja Kapun fantasiaominaisuus olisi voinut turhaan sekoittaa – varsinkin kun oletettavasti Spinin lukijat eivät tunne hahmoa ennestään.
Tää oli ensimmäinen Andreas-tarina, jota en koeluetuttanut kenelläkään ennen tussausta. Kaikki urpot ratkaisut — ovat siis omiani.
Ala-asteella opettelin keijukaislorea kauniisti kuvitetusta kirjasta, jonka nimi oli ytimekkäästi ”Keijukaiset”. Kirjassa oli, että jos tulee joutuneeksi keijukansan keskuuteen, täytyy käyttäytyä varovasti, ettei saa pikkuväen vihoja ja onnettomuuksia niskoilleen. Yksi juttu oli, että ei saa syödä keijukaisten ruokaa. Andreas tietää homman jujun kakkossivun vikassa ruudussa, ehkä sille siks kävi niin hyvin xD
Sarjiksen sankaritar on nolostuttavan paljon minä itse. Sillä on päällä yksi mun intialaishenkinen mekko ja blogin vakilukijat varmaan tunnistaa vuohimaiselta alter-egoltani lainatut sarvet. No, eikö se ole lähes joka piirtelijätytön velvollisuus olla vähän ihastunut omaan päähenkilöönsä…? =^3^=
Kaiken kaikkiaan tää oli hurjan kiva ja vaivaton tehdä.
Jeejee!
Kids are weird
…and lovely.
Vedin tänä kesänä yhden perheleirin. Nämä sarjakuvat inspiroi kuitenkin 75%:sti edelliskesän perheleiri, kun klassisesti löysin keosta muistilistan piirtämättömiä ideoita. Parempi myöhään ja aihe nyt on kuitenkin ajankohtainen.
Eli hassuja asioita, joita lapset tekevät ja ovat hurjan suloisia ja vähän pöljiä tehdessään, olkaa hyvä!
/ We’re approaching steep and rocky ground. We must move carefully. -Do not run down the hill! / … /
/ (childrens’ song about frogs) /
/ Hi camp leader / You smell really good. /
/ Warning / If you bring your kids to a summer camp / they may become goths. /
Urapolulla
Sorry, this doesn’t translate.
Festarikesä
/ And here we see chic young people at the station on their way to the Weekend festival- /
/ Actually, I AM on my way to a baroque organ concert! /
Viisi
Sisältövaroitus: verta ja fanarttia
Olen vähän salakavalasti vuosien mittaan tullut Umbrella Academy-sarjan faniksi. Katsoin juuri ilmestyneen kolmostuottarin ja olin siitä sen verran onnellinen, että päätin päästää fanikuvat ulos kaapista. Kirjaimellisesti. Alla oleva profiilikuva Viidestä on lojunut kaksi vuotta (kakkostuottarin julkaisusta asti, toim.huom.) vihkon välissä. Väritin sen vaan. Toinen kuva on uutta tuotantoa ja onnistuu vähän paremmin jopa näyttämään kohteeltaan.
Vitosen viehätys perustuu kyllä hyyyvin suurelta osin siihen, kuinka paljon se muistuttaa Artemis Fowlia ja siihen, että näyttelijä Aidan Gallagher on niin SÖPÖ!
(Tai siis Artemis Fowl ei tietenkään oo murhanhimoinen psykopaatti, mutta älyn, luennointitaipumuksen ja habituksen yhtäläisyydet on melko ilmeiset.)
Myöhästymisiä
Sisältövaroitus: Star Warsia
Mun piti piirtää tää kuva Star Wars-päiväksi, mut enpä ehtiny. Saatte sen nyt. Piirtelin samaan kuvaan kaikki kaukaiseen galaksiin kehittelemäni alter-egot 😛
/ Collection of my Star Wars alter-egos, there you go!
Vasemmalta oikealle:
– Kapteeni Frost. Viileä kloonikapteeni syntyi alkuvuodesta 2022.
– Taan Tuan, jedi Kaminolta. Pöytälaatikossa vuodesta 2020.
– Glorie Stormbird, padawan ja joukon pitkäikäisin hahmo. Glorie syntyi vuonna 2005 ja seikkaili muutamissa aika hyvissä sarjakuvissa (ei julkaistu) mestarinsa Kati-Wan Kenobin kanssa. Ja viime kesänä ritarina.
– Yanni, kuljetusyrittäjä ja sukunsa musta bantha. Yannin hahmo kehkeytyi tämän vuoden Star Wars-päivän kaappicosplayhaasteessa toukokuussa.
– Auri Mobok, kapinaliikkeen lentueenkomentaja. Vuoden 2021 Star Wars-päivän kaappicosplayhahmo.
Kaappicosplay on selkeästi inspiroiva konsepti. Ens vuonna tulee joku sini-ihoinen hahmo, koska sitä kasvoväriä mulla on vielä jäljellä xD
Kun nyt ollaan aiheen äärellä, niin piirsin myös tällaisen kaverin. Hänkin on klooni ja tottelee nimeä Bo.
Samoin kuin aiemmin Frostin kohdalla, Bon ulkoinen olemus perustuu mun vaelluskamppeisiin. Hämeen härkätiellä dalsiessa tärkeässä roolissa oli kaverilta lainattu hipsteriuskottava raidallinen retropusakka ja combat crocs xD Kuvan taustalle tuli puolitarkoituksella bisexual lighting, koska 1. vaelluksen sadepäivänä mulla on oli päällä kuningatarhillon väriset kamat, 2. tätä piirtäessä oli Pride-viikko (siitä toinen myöhästyminen) ja 3. pinkki ja turkoosi sopii yleisesti ottaen niin hyvin yhteen. Nimi Bo juontaa myös Härkätielle, nautaeläinten tieteelliseen sukunimeen Bos ja enkunkieliseen sanaan bovine. Musta se oli parempi kuin vähän liian ilmeinen Ox.
Ääh, klooneja on liian helppoa tehdä, kun vaan kopipastaa ja vähän värittää eri tavalla xDDD
Hämeen härkätie
Sisältövaroitus: laadutonta photoshoppausta. Määrä korvaa laadun.
Idea kesävaelluksesta historiallisella pyhiinvaellusreitillä lähti hassusta päähänpistosta. Oli kivaa patikoida vanhimpien viljelyseutujen läpi keskellä kukkeinta kesää ^^ Vaikkakin, jokainen retkeilijä varmasti ainakin kerran elämässään suunnittelee liian pitkät päivämatkat. Mulle tää oli se retki. Jalat toipui muutaman päivän levolla.
Nää replat lausuttiin useita kertoja:
Reitin varrelta löytyi myös: viittä lajia raatoja. Vaskitsa, joka ei halunnut tulla pelastetuksi. Ihan hyvä haarukka.
Hotti velhokaan ei haittais…
Niin ritarillista <3
Turun linnakin nähtiin lopuksi. Kävelyä kertyi 80km eli aika tarkkaan puolet Härkätien pituudesta ^^
Mitä sanotaan puulle?
Trigger warning: Bad photoshopping
/ (caress) What a gorgeus dead pine /
/ You’ll get cursed if you do that! /
/ I’m sorry. I just wanted to be gentle and friendly… /
/ A spring / It’s an old sacred well. Shouldn’t we– / Probably yes, but I don’t have anything to offer. I’ll just sing something. /
/ But what? What would be a good song– / What songs even are there?! Something, anything, now! /
/ The Mandalorian theme / This is the way. /
I didn’t actually sing Mandalorian theme, but I think it would have been fun and it’s generally in line with this blog anyway. Conversation about tree’s curse actually happenend and I was surprised, because I’d never thought the trees might be malevolent. I’ve always seen them as gentle and patient. But I guess they would have every right not to like people.
Worship of sacred trees and springs is a Finnish traditon dating before christianity. Today, the tradition has mostly disappeared, but there are lots of known places of old worship and offering in the region where I live (it’s crazy). I like to give a nod to the old earth gods when there’s a chance. It doesn’t hurt, right? Could be fun, even. The tree’s curse hasn’t hit me yet…