/ This is wordplay and doesn’t translate, sorry.
Aihearkisto: Yleinen
Säryn matematiikka
Majava
Huom: Sisältää erittäin spesifiä inside-huumoria. / Contains extremely specific inside-humor.
Wilbur had a dream. -New executive is called Beaver. / Hi, I’m Riku. -Beaver! /
/ Beavers build dams. / Riku tears down dams. -Migratory fish! / Riku is anti-beaver /
/ When a beaver and an anti-beaver meet / they annihilate into energy. / Energy production is solved for good. All hydropower plants can be torn down. /
Seuraavaksi: Paluu, jota kukaan ei toivonut!
Next: Comeback nobody hoped for!
Pieni suuri merkitys
Tumpinkerääjän tunnustuksia 4
/ Sometimes I can’t help but wonder / if my actions really make any difference /
/ But when I think this cigarette butt could be in the belly of some poor fish / the answer is always yes. /
Sarja päättyy. Kiitos kaikille ploggaajille, zero waste-aktivisteille ja niille, jotka kehittelee laitteita mikromuovin erottelemiseksi vedestä!
Roska päivässä
Tumpinkerääjän tunnustuksia 3
/ … / Oh, another one! /
/ I already picked one. Is there any good reason I shouldn’t pick the other one too?! / And this is why you always bring a bag /
Pitää olla varovainen, milloin roskankeruun aloittaa, koska sit kun se aloittaa, on mahdotonta kävellä enää yhdenkään roskan ohi.
Tumpin olemus
Tumpinkerääjän tunnustuksia 2
/ Let’s have a look. / There are fresh colourful, recently dumped butts- /
/ -and these sad, worn out old ones. Grey lumps. / Like how do you even tell what this is? /
/ Cigarette butts do not decompose. They’re made of same plastic as arms of spectacles / The most ironic part is that the butt collects all the poison in itself / This is the liver! This is the most poisonous part! / And somehow it’s still ok to throw it in the nature. /
Oikeasti, älä tumppaa kadulle, rantahiekkaan tai puskaan. Tupakantumpit on muovia ja kuuluu roksikseen. / Seriously, don’t dump cigarette butts in the streets, on the beach or in the forests. They’re plastic and belong in the trashbin.
Virittäytyminen taajuudelle
Tumpinkerääjän tunnustuksia osa 1
Osallistuin Luonto-Liiton Itämeriryhmän järjestämiin merenrannan siivoustalkoisiin ja tein siitä muutamia sarjiksia. / I took part in a beach clean-up event and drew some comics about it.
/ First it seems there’s nothing / But when you find the first one- /
/ you start to see them everywhere! / It’s like mushroom picking. /
Awkward digital colouring, yay!
Making of SW/keskiaika-AU
Sisällys:
Epilogi
Kootut selitykset
Jotain taidetta ehkä
*****
Tech vetää vivusta ja lavetti liukuu ulos putkesta äänekkään suhahduksen saattelemana. Rex nousee istumaan silmiään räpytellen ja kiskoo anturit irti ohimoiltaan. Hän katsoo käsiään, jotka ovat taas kädet… Voimalle kiitos. Ahsoka ilmestyy hänen näkökenttäänsä.
-Tervetuloa takaisin, kapteeni, hän sanoo hymyillen ja irrottelee projektiopantaansa otsaltaan.
-Alan olla liian vanha tällaiseen, Rex mutisee partaansa ja nousee seisomaan. Kestäisi aikansa tottua taas kahdella jalalla kulkemiseen.
Yhtäkkiä punainen valo alkaa välkkyä konsolissa, joka kanavoi energiaa maailmasta maailmojen välissä. Hunter syöksyy sisään.
-Echo lähetti hätäkutsun! Hunter tokaisee. Hän onnistui paikallistamaan jedimme, mutta on kohdannut vihamielisen anomalian, joka uhkaa repiä koko todellisuuden hajalle. Se kutsuu itseään Pickle-Rickiksi–
-Montako tietoista suolakurkkua yhteen ulottuvuuteen oikein mahtuu! Ahsoka puuskahtaa.
Hunter vilkaisee Techiin ankarasti.
-Älä vastaa.
*****
Kootut selitykset eli Miten Minä Sattumalta Aloin Kirjoittaa Hassua Fiktiota
Alkusyksyn blogiprojekti ei ollutkaan uusi pitkä sarjis vaan Star Wars/keskiaika-alternative universe-kuvakertomus. Olkaa hyvä.
Idea tarinaan tuli laiskotellessa ja vähän hihitellessä internetissä pyöriville BadBatch-AU fanart-kuville. Olin hahmottavinani pari perustropea: ota sun lempihahmo, sijoita se johonkin muuhun todellisuuteen ja kehittele sille romanttinen suhde oman OC:n kanssa. Tai ota hyvishahmo, tee siitä pahis ja pistä se tappelee kavereitaan vastaan. Profit. Ja jos muutkin niin miksei minäkin, kaikki palikat oli pöydällä (Huom. tässä kohtaa tyttö-kohtaa-ihanan-hevosen lasketaan romanttiseksi suhteeksi. Horsegirl and proud.). Olin tehny MacKativerille Karkulaiset-kuvan jo aiemmin ja yhtäkkiä sohvalla lojuessa aivot alkoi puskea ulos tarinaa.
Kuten blogin vakilukijat jo tässä vaiheessa vuotta tietää, Kati-Wan Kenobi ja Glorie Stormbird on mun ja Macin jedialter-egot viidentoista vuoden takaa. Keskiaika valikoitui kontekstiksi War Pony-kuvasta, jonka oli tarkoitus jäädä yksittäiseksi teokseksi. No. Ja koska keskiaika on siistiä. En ole niin historia-autisti, että olisin pyrkinyt täydelliseen historialliseen tarkkuuteen, eli kuvakertomuksen maailma on jonkunlaista pseudokeskiaikaa. Referenssejä koitin kuitenkin katsoa pääosin alkuperäisistä historiallisista esineistä ja rakennuksista. Loppuosan luostarifiilistelyt pohjaa aika vahvasti lapsuuden lempparikirjasarjaan, Brian Jacquesin Redwallin taruihin. Ja sitten toisaalta tää oli ihan hupsua Star Wars-fanitusta, jossa kieli poskessa yritin keskiaikaistaa kaukaisen galaksin juttuja xD Että miten vakavasti koko progiksen sitten lopultakaan voi ottaa…
Oli parasta piirtää levyhaarniskoja! <3
(Huomasittehan myös laadukkaan photoshoppauksen Mestari ja aseenkantaja-kuvassa, jossa Imperiumin logo on niin saumattomasti liitetty haarniskan olkasuojaan? *ylpeä*)
Kuvat on tehty tussilla ja vesiväreillä. Kokeilin rajoitettua väripalettia, eli valitsin noin kahdeksan värinappia, joita sekoittelemalla väritin koko sarjan. Kuvat syntyivät ensin ja kirjoitin tarinaa niiden ympärille sitä mukaa kun ehdin. Yllätti, miten paljon tekstiä sitten kuitenkin tarvitsi tarinan kertomiseen. Tekstivallejaaaa!
Edellä oleva epilogi perustuu inside-vitsiin, joka on niin inside, ettei sitä tiedä kuin minä ja Mac, joka kuuli sen minulta. Halusin ottaa batchilaiset jollain tasolla mukaan tarinaan ja pohdin aluksi, että Pony Batch olisi voinut avustaa tarinan pelastustehtävissä. Jätin ajatuksen pöydälle, koska en lopultakaan keksinyt järkevää tehtävää niin monelle hevoselle. Ja ehkä koska Bad Batchin tarina on vielä canonisti kesken, tuntui hupsulta lähteä tässä vaiheessa sitä versioimaan.
Mutta ois se voinu olla aika siistiä…
Lopuksi vielä pieni kuva Rexistä, koska Rex <3
Vain hetki tän kuvan ottamisen jälkeen valtava kissapeto läimäytti kelpo kapteenia meijerituotteella. Rex ansaitsee sen kylpyläloman…
No niin. Tämä postaus sisältää melkoisen tarkan kuvauksen mun luovasta prosessista ja persoonallisuuden peruspilareista. Jos haluat tehdä musta henkilöhaastattelun johonkin pieneen kulttuurilehteen, niin tässä on kaikki taustatiedot, jotka tarvitset 😀
Turvapaikka
Päivät vierivät kuin varkain ja kesä kääntyy kohti sadonkorjuuaikaa. Katarina ja hevonen -Rex nimeltään- viettävät vuodenaikaa kätketyn luostarin asukkaina.
Luostari on rakennettu ikivanhan terveyslähteen ympärille ja vuosisatojen saatossa se on kasvanut ja kehittynyt yhä vaikuttavammaksi luonnontieteiden ja oppineisuuden keskukseksi. Kuinka tällainen paikka on voinut pysyä vallanhimoisen paavin saavuttamattomissa, sitä ei Katarina osaa arvata. Hän on kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen vakaasta turvapaikasta. Vieraat osallistuvat luostarin yhteisiin töihin taitojensa ja kykyjensä mukaan ja arkipäivän verkkaiseen rytmiin on ollut helppoa solahtaa.
Luostarin sairastuvan munkkiveljet ovat huolehtineet hevosesta kuin kenestä tahansa ihmispotilaasta. Rexin vamma on parantunut hyvin ja se saa laiduntaa luostarin hedelmätarhassa. Se vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa, sen askelissa on uutta energiaa ja karva kiiltää syyskesän auringossa.
Myös Katarina tuntee olonsa ruumiillisesti paremmaksi kuin aikoihin, siitä pitävät säännölliset ateriat ja kevyt päivittäinen työskentely huolen. Sisimmässään hän kuitenkin tuntee olevansa kuin hajalle revitty. Kysymykset eivät jätä häntä rauhaan, kuten ei myöskään muisto Glorian vihan vääristämistä kasvoista, jotka vannoivat hänen kuolemaansa. Mitä useampi viikko vierähtää ohi, sitä vaikeampi Katarinan on karistaa kalvava tunne mielestään. Hänen on löydettävä Gloria, puhuttava tälle, saatava karistettua tämä järjettömyys… Ja suunnitelma alkaa kehkeytyä Katarinan mielessä.